Skeletons running

Vesipisarat.

Kellastuneiden lehtien pinnalla, hiuksissani,

sielussani.

Raikastavat, rakastavat, minua niinkuin olen.

Sormenpääni ihollasi, liukuvat niskastasi alaselkään,

kylmänväreet käsivarsillasi.

Käteni vatsallasi, pääsi kainalossani,

rakastin ennen.

Kuiskaan korvaasi äänettömästi.

"Näetkö taivaan?"

Ja ne tähdet, puolikuun ympärillä.

Vesipisarat,

valuneet kaulalleni, rinnoilleni.

Nuolaisen yhden poskeltasi,

suola jää asumaan kieleni kärkeen.

Käänsin kerran selkäni sinulle ja olit poissa.

Seison yksin pihassa.

Vesipisarat kuivuneet ripsilleni.

Nielaisen 

ja synnytän uusia.

Sä tiedät.

"Sä tiet et se on pettämistä jos sun päässäs alkaa soida Zen Cafen Kannattaako tunnustaa jos pettää heti ku oot nussinu sitä koko yön vasten sun vaatekaapin ovee niin et koko kämppä on helissy ja alakerran asukkaat meinannu soittaa poliisit.

Muijan häivyttyä alat hyräillä kyseistä biisiä melkein paiskoen ittees paistinpannulla lärviin ku ottaa niin päähä koko touhu. 

Istut sängyn laidalle ja tsiigaat vauriot. Tuumaat et vittu mikä onni et jätitte sängyn rauhaa, muuten ois taas tarvinnu alkaa säätää niiden lakanoiden kaa jotka ois kuitenki ollu nii mällissä että itteeki ois iljettäny. 

Vilkaset lattialla lojuvaa vaateröykkiöö, huokaset ja annat alastoman kauniin kroppas romahtaa pitkällee. Samas helvetin liemes ties kui monetta kertaa tän kuukauden aikana. Saatana sitä huutoo mikä tästäki syntyis ku vaa paljastus.

Alat keräillä riepui vyyhtii ja pukee ittees ees jotenki säädyllisii rääsyihi et jos rakas sattuu palaa ajoissa himaa nii ei sit ala epäillä isompia.

Huokaset taas, tällä kertaa itsesäälin ja katumuksen sijaan rakkaudesta.

Rakas ei saa tietää ja sä pidät sen pienestä sydämestä aina huolen. Vaikka maailman loppuun."