All I wanted was to be there by your side.

Kun viha on niin voimakasta että se tuntuu melkein rakkaudelta,

minä sytyn.

Sytyn ja poltan kaiken lähelläni.

Katson kun liekki nyrkin muodossa pamauttaa heitä yksi kerrallaan silmäkulmaan.

Rankaisee hyvää.

"Varjele minua kuin silmäterääsi"

luki ristiäislahjaksi saadussa tyynyliinassa.

Sanoja vailla merkitystä, niin merkityksetöntä että se on jo melkein merkitys.

Merkityksenä olla merkityksetön.

Tarkoituksena olla ei mitään.

Paikkani maailmassa olematon, varattu.

Partaterät sisemmissä silmänurkissani.

Viillän ylhäältä alas ja soitan terveyskeskukseen itkeväni verta.

Veresliha.

Se on kuin kuorisi sipulia.

Joka kerroksen alla on uusi, nuorempi, hauraampi, kirpeämpi kerros.

Valmiina irtoamaan, kuitenkin halukas suojelemaan sisintä.

Loppuun asti en koskaan kuori.

Itku on silloin jo liian voimakas.

Ero on siinä että sipuli ei kasvata kuortaan takaisin.

Minut voi kuoria kahdella tavalla;

sinä kuorit

tai minä kuorin.

Pidin enemmän sinun tavastasi. Tuskallisempi, siistimpi.

Polttavampi, väkivaltaisempi.

Minä en osaa.

Unessa lennät kultaiselta pilvenreunalta vaalenpunaiselle, 

unessa olet kaunis kuin veripisarat vitivalkoisella hangella. 

Unessa.

Jokaista loikkaasi säestää lapsenomainen naurusi ja minun onnensäteilyni.

Luot minuun katseen joka palaa elämästä ja sanoista jotka haluat maailmalle julistaa.

Veripisarat hangella.

Unessa.

Nyt on se hetki.

Haluan valuttaa sinut hitaasti kuiviin. 

Et tiedä, että seuraava vaalenpunainen pilvenreunasi on viimeisesi.

Hymyilen ja olen hetken onnellinen.

Sinun veripisarasi vitivalkoisella hangella.

Lätäkkö. Lampi. Järvi. Meri.